Ilmaiset videosovellukset puhelimellesi – helpot vinkit joka kuvaajalle
Myönnän, olen ollut vuosikaudet koukussa sekä puhelimeeni että sen sovelluksiin. Rakastan myös valokuvaamista (siitä lisää ihan tämän jutun lopussa). Kokeilen varauksetta uusia sovelluksia – appeja – ja asentelen, testailen ja välillä poistankin. Puhelimella kuvaamiseen ja kuvien sekä videoiden käsittelyyn löytyykin nyt ihan mahtavasti sovelluksia, joista iso joukko on täysin ilmaisia. Ilmaiset videosovellukset ovat useinkin vallan mainioita ja tarjoavat huimasti ominaisuuksia.
Laskin äsken, että puhelimessani on tällä hetkellä 37 kuvaamiseen sekä videoiden ja kuvien käsittelyyn liittyvää sovellusta. Hups.
Jos olet koskaan katsellut vaikkapa iPhonen AppStoresta suositeltuja sovelluksia, olet varmasti törmännyt ihan omaan sovelluskategoriaan – Kuvat ja videot – jossa runsaudenpula on huikea.
Ihan sama koskee Androidin Play-kauppaa. Valokuvaus komeilee suosituimpien kategorioiden listan huipulla eikä suotta. Nykypuhelimien kamerat ovat vallan huikeita ja kun vielä editoinninkin voi hoitaa siinä samalla laitteella, en ihmettele, että kuvaamisen suosio sen kun kasvaa. Ilmaiset videosovellukset ja kuvaamisappit antavat helpon sysäyksen testailemiseen ja kun jokin sovellus kiinnostaa, on kynnys investoida muutama euro parempiin ominaisuuksiin jo matalampi.
Siksi suosittelenkin, että testailet vaikkapa useaa eri appia ennen kuin valitset suosikkisi. Monista sovelluksista on tarjolla ihan ilmainen versio kenties hiukan rajatummin ominaisuuksin ja pääsääntöisesti muutamalla eurolla saat sovelluksen päivitettyä koko komeuteensa. Ilmaisversioissa kuvaan tai videoon saattaa tulla sovelluksen logo tai vesileima kulmaan, mikä onkin hinta siitä ilmaisuudesta. ‘
Paras kamera on se joka on mukana
Vaikka miten koitan pysyä kiinni ajassa ja testailla jatkuvasti erilaisia sovelluksia, huomaan välillä jämähtäneeni niihin “samoihin vanhoihin” sovelluksiin, mutta uteliaana haluan kuitenkin testailla puhelimella aina jotain uutta. Eniten kuvaan iPhonella, mutta olen myös ihastunut Nokia 8 -puhelimen mainioon etukameraan sekä takakameran muutamiin ominaisuuksiin. Totta kai kuvaan tärkeissä paikoissa järjestelmäkameralla (Olympuksen OMD E-M1:llä ja Olympuksen ikivanhalla PEN-kameralla), mutta puhelin kulkee aina mukana.
Paljon editoin kuvia macbookilla, mutta kun päädyn kuvan valaistusta kohentamaan, riittävät minulle puhelimen Kuvat-sovelluksen tai Instagramin säädöt. Paljon muuta en sitten yleensä vauhdissa muokkailekaan, en ole filtteri-ihmisiä, vaikka toisaalta, jos rupean selfieita enemmän harrastamaan, sellainen #allfilters 🙂 voisi olla hyvä versio.
Omat suosikkini kuvien editointiin
Käytän paljon Polarr Photo Editoria. Pidän sen simppelistä käyttöliittymästä. Polarr on ilmainen ja se löytyy sekä iPhonelle että Androidille. aikaisempi suosikkini Aviary toimii edelleen, mutta sen tuki on harmillisesti jo päättynyt.
Instagramin omat kuvanmuokkausominaisuudet piisaavat mainiosti myös horisontin suoristukseen, pieniin valaistusmuutoksiin ja tavalliseen peruseditointiin. Tietysti iPhonen omassa Kuvat-sovelluksessa on nyt myös monenlaisia ominaisuuksia, joita toisinaan hyödynnän, ehkä kuitenkin enemmän käytän sitä mäkillä.
Moldiv on hupaisa tuttavuus, jonka usein kuitenkin unohdan. Jos haluat testata todella kaunistavia työkaluja selfie-kuvaasi, kokeilepa Moldiv-sovelluksen Beauty-ominaisuuksia. Et tule tunnistamaan itseäsi lopputuloksista… Ihoa voit silottaa, silmiä suurentaa ja poskia kaventaa parilla näpäyksellä. Hauskaa leikkimistä! (Ja voit sen jälkeen pohtia, että miten paljon tällaisia mahdetaankaan käyttää…)
Moldivissa on kuitenkin monia hyödyllisiäkin ominaisuuksia, kuten erilaisten kollaasien tekemismahdollisuus ja videotyökalujakin. En ole ekspertti sen käytössä, sillä muistan sen vasta, kun kiireessä haen jotain appia johonkin nopeaan.
Videoiden editoiminen – onko se vaikeaa?
On totta kai eri asia kuvata ja editoida videota vaikkapa verkkokurssille tai Youtubeen kuin jotain pientä 15 sekunnin pätkää Instagramiin. Verkkokurssivideot editoin pääosin Filmora Wondersharella, toisinaan iMoviella, joka tulee mäkkien mukana ihan maksutta. Välillä olen käyttänyt myös Adobe Premier Elementsiä, mutta jostain syystä tuon Wondersharen käynnistän useimmin.
Instagramiin pätkät menevät melko suoraan, mutta toisinaan vähän trimmailen. Toissa kesänä hurahdin Boomerangiin – lasten mielestä jo aivan liikaakin – mutta sillä syntyi varsin hauskoja pätkiä, kun osui oikea tilanne eteen.
Ilmaiset videosovellukset – uusia vinkkejä sivulauseessa
Dekkarikirjailija Jaana Lehtiö on tullut vuosien varrella tutuksi, kun olen kirjabloggaajana häneen törmäillyt.
Jaana kirjoittaa myös yhdessä kirjailija Helena Miettisen kanssa lastenkirjasarjaa Taika Valo -nimisestä tytöstä ja tuo sarja lukeutuu nyt 11-vuotiaan kuopukseni ehdottomiin lemppareihin. Viime syksynä nuorimmaiseni ei muiden kiireiden takia päässyt Jaanaa moikkaamaan Turun kirjamessuilla, mutta keksimme tehdä Jaanalle videotervehdyksen. Kekseliäs kirjailija ei jäänyt toiseksi vaan kotiuduttuaan messuilta hän teki pojalle oman videoidun tervehdyksen, aivan ensimmäisensä (11-vuotias on toki jo konkaritubettaja…), jossa hän lupaili Taika Valo -sarjalle vielä ainakin viidennen osan (jee!).
Luin tänä kesänä juhannuksen jälkeen Jaanan uusinta porvoolaisdekkaria Kalliolla kukkulalla kuolema ja intouduin laittamaan hänelle viestiä jostain kirjaan liittyvästä asiasta. Siinä tuli tsättäiltyä pidempäänkin ja selvisi, että me molemmat olemme hurahtaneita droneihin. Jaana myös kertoi intoutuneensa viime syksyn ensimmäisen kokeilunsa jälkeen tekemään enemmänkin pieniä videoita ja hän oli niitä jakanut Facebook-profiilissaankin. Mahtavaa!
Droneista vielä: On kyllä todella hilkulla, että ostaisin dronen. Haluaisin kuvata lintuperspektiivistä ja heti kun vain keksin, miten voisin sitä hyödyntää myös Oppilassa, sellaisen ostan. Vinkkejä vastaanotetaan! (Ja kun syy löytyy, kuulette siitä kyllä!) Jaanan uusimmassa dekkarissa lennätetään dronea keskellä vanhaa Porvoota ja Jaana oli kirjaa varten haastatellut poliiseja, joilla niitä on käytössään useita.
Sain Jaana Lehtiöltä vinkin pariin hauskaan videotyökaluun el appiin ja siinä samassa intouduin hakemaan vähän lisääkin itse.
Kirjalija Jaana Lehtiön suosikkeja: Quik
Tämä ilmainen appi Quik löytyy sekä iPhonelle että Androidille. Se on tarkoitettu GoPro-kuvaajille, mutta sovellus tuntuu hyväksyvän ihan millä tahansa pelillä otetut kuvat ja videot.
Tein Quikillä monet hauskat videot lasten uimayrityksistä kylmässä järvivedessä (Se huuto, mekastus ja pärskiminen! Niitä on ihana katsella marraskuussa.) Ja huomasin, että Quik tekee myös kivat animoidut pätkät ihan tavallisista valokuvista. Laitoin Instagramiin Oppilan tilille pienen esimerkin siitä. Juu ei, se ei ole mikään upea luomus, mutta halusinkin demonstroida, että tuon tekemiseen meni noin 20 sekuntia, kun puhelimessani näytti olevan peräkkäin samanteemaisia kuvia helposti mukaan napsittaviksi.
Miettikääpä, miten hieno tuosta olisi voinut tulla, jos olisin aidosti panostanut siihen! Musiikkipätkiä löytyy sovelluksen sisältä maksutta muutamia (luvallisia), erilaisia teemoja voi valita vaikka kuinka ja puuha on oikein mukavaa.
Jaana suosittelee myös maksutonta Filmora Go -sovellusta. Investoimalla sovellukseen pari euroa lisää poistuu Filmoran logo (vesileima) nurkasta pois ja tulikohan siihen myös lisää efektejä. Tästä olen tehnyt vasta muutaman kivan pätkän, mutta niitä en nyt esittele sen enempää, mutta suosittelen kokeilemaan. Tämäkin on saatavilla sekä iPhonelle että Androidille.
Huomion herättämiseen Loopsie
Tuossa uusien kuvausappien tutkailussa törmäsin myös aivan uuteen appiin eli Loopsieen, jonka asensin sekä iPhoneen että Nokia-puhelimeeni (iOS ja Android siis tuettuina). Loopsiella kuvataan muutaman sekunnin pätkä maisemaa, ihmisiä tai jotain muuta, missä on liikkuvaa elementtiä. Omassa esimerkissäni on tuulessa heiluva oksa ja taustalla aaltoileva järvi.
Kun Loopsie on käynyt kuvauspätkäsi (max. n. 7 sekuntia) parissa sekunnissa läpi (stabiloinut sen paikoillaan pysyväksi), voit sormella maalata kuvasta osia, jotka valintasi mukaan joko “animoituvat” eli videon liike näkyy tai “jähmettyvät” eli kuva jää niiltä osin paikoilleen.
(Klikkaa tästä alta tuo lyhyt 7 sekunnin loopattu video käyntiin.)
Oh, jos viime kesänä olin koukussa Boomerangiin, tänä kesänä Loopsie-videoita on lipsahtanut jo useita. Kunpa muistaisin kaupungilla kävellessäni kuvata pätkän liikennettä tai muuta actionia ja jähmettää sitten muun ja jättää vaikkapa kävelijän liikkumaan. Loopsie on myös maksuton ja parilla eurolla saa oikean alakulman Loopsie-logon pois pysyvästi. Instagramissa oleva pätkäni on kuvattu Loopsien edellisellä versiolla (kesäkuussa), jolloin tuota logoa sovelluksessa ei vielä ollut.
Olen yksi niistä höpöistä, jotka kuvaavat aina
Voi miten monta kertaa olenkaan kuullut peiteltyä tai ihan suoraakin moitetta siitä, että olen yksi niistä ihmisistä, jotka vain kuvaavat, eivätkä nauti maisemista tai elämästä. Olen tuosta kyllä hyvin paljon eri mieltä. Enoni Erkki Vihavainen oli ammattivalokuvaaja ja hän osti minulle lahjaksi ensimmäisen kamerani ja valokuvausoppaan, kun olin 8-vuotias. Ensimmäiset neliön malliset kuvani ovat edelleen albumissa ja ihastelen niitä toisinaan.
Kouluaikaiset kaverini ovat toisinaan hienoisen kauhuissaan, kun kaivelen arkistoistani yläkoulun ja lukion aikaisia kuviani, joissa silloinen muoti on yksi kauhisteltavista asioista. Juu, itse en ole kuvissa, koska olen aina kameran takana. Toisinaan ilahdutan ystäviäni laittamalla näitä arkistojen aarteita Facebookiin.
Puhelimessani on tällä hetkellä 47.192 kuvaa, jotka ovat siis iCloudissa ja arkisto sisältää kaikki digitoimani vanhatkin kuvat. Plaraan kuviani ihan jatkuvasti ja haen aiemmin kuvattuja paikkoja, ihmisiä ja vaikka mitä. Ja läheiseni nauttivat kuvistani aina. Miksi en siis kuvaisi? Aina kun joku tokaisee, että “miten ihanaa, että sinulla oli tämäkin kuva”, tunnen sellaista pientä sisäistä hihitystä.
Toki huono puoli tässä on se, että minusta ei kuvia juurikaan ole. Tai ei ainakaan samassa määrin kuin vaikkapa lapsistani tai puolisostani. Oppilan sivuille kuvatut kuvat ovat pääosin yhdestä kuvaussessiosta, jolloin pakotin puolisoni kameroitteni kanssa sopivalla säällä puistoon. Taidan tarvita valokuvaajaa…. 🙂
Jos siis sinua moititaan jatkuvasta kuvaamisesta, älä lannistu. Ja sinä, joka moitiskelet meitä alati kuvaavia, mieti, mikä ilo kuvistamme on jälkeenpäin niin monelle. Minä ainakin arvostan huikeasti jo meidät jättäneiden polvien valokuvia ja myös niitä vähäisiä liikkuvia kuvia. Juhannuksena löysin enoni arkistoista videopätkän, jossa mummuni ja hänen hyvä ystävänsä kävelevät mökkitiellä 80-luvulla ja naureskelevat kuvaavalle enolleni. Kyyneleet valuivat, kun kuulin rakkaiden edesmenneiden ihmisten ääniä (sekä mummuni että kuvannut enoni kuolivat kymmenisen vuotta sitten). Onneksi minulla on vielä paljon kuvia ja negatiiveja ja dioja, jotka kaipaavat arvostavaa katsettani. Ja kiitän postuumisti enoani jälleen kerran siitä, että hän tutustutti minut sekä kuvaamiseen, että kaikenlaisiin kuvaushärpäkkeisiin. Ei joka pojalla ollut videokameraa 1980-luvulla, mutta enollapa oli, videonauhurikin jo heti 1980-luvun alussa.
Toivottavasti yllä olevista vinkeistä on sinulle iloa. Jos lapset kärsivät tekemisen puutteesta, voit kehittää tylsään päivään vaikka videokisan ja laittaa lapset tekemään omia videoitaan kesäpäivästä. (Se on muuten taito, josta voi olla paljon hyötyä!)
Taina Norha
Taina kouluttaa ja konsultoi markkinointiviestintää ja digitaalista markkinointia Oppila Oy:ssä. Seuraa Instagramissa @tainanorha ja @oppila.fi Taina on valmistunut viime vuosituhannella kauppatieteiden maisteriksi (KTM) (markkinointiviestintä) Turun kauppakorkeakoulusta ja hänellä on myös ammatillisen opettajan pätevyys (AmO).
Löydät myös Tainan ja puolisonsa Kirjallisia-kirjablogin sekä sen Instagram-tilin @kirjallisia
